Kuten joulutonttupostauksesta käy ilmi, olemme siis Siargaolla jo toista viikkoa. Taifuunit eivät tällä kertaa suunnitelmia muuttaneet, ja olishan Momobiitsillä viihtynyt vielä vaikka toisenkin kuukauden. Meidän piti kuitenkin lähteä alta pois, kun seuraavina päivinä resorttiin oli tulossa 14 suomalaista joulun viettoon. Viimeisenä iltana annettiin Michaelille ja hänen perheelleen muistoksi videoita ja kuvia yhteisistä hetkistämme. Illassa oli lähdön tunnelmaa ja fiilis oli haikea. Isäntämme oli niin surullinen lähdöstämme, ettei pystynyt juuri keskustella kanssamme. Sovimme kuitenkin, että lähdemme seuraavana päivänä hyvissä ajoin satamaan. Aamulla kun lähdön hetki koitti, Michaelia ei näkynyt eikä kuulunut. Henna kävi ujosti koputtelemassa ovelle ja hetken kuluttua sieltä kömpi unisen näköinen sankari. Kun matkaan vihdoin päästiin, aikataulu oli jo hyvin tiukka. Kerettiin kuin kerettiinkin satamaan ja Michael kävi ostamassa meille liput Cebuun ja saimmekin juosta suoraan laivaan. Kovin pitkiä jäähyväisiä ei siis keretty jättämään, mutta se oli ehkä helpompi kaikille. Päässä kaikuivat sanat `see you soon!`
Momobiitsin koko porukka! :)
Taivaanranta tarjosi parastaan viimeisenä iltana Momolla.
Tässä kuva taannoiselta kirkkoreissulta.
SIARGAO
Lentomatka Cebusta Siargaolle kesti vain vajaan tunnin mutta oli sitäkin mielenkiintoisempi = jännittävämpi. Tehdessämme lähtöselvitystä ei riittänyt, että rinkat nostettiin vaa´alle, vaan jouduimme vuoron perään tarkistuttamaan myös omat elopainomme, jotka virkailija kirjasi ylös. Kone oli naurettavan pieni potkurikone, jossa matkustajia oli vain neljä yhdellä rivillä ja Hennalla tais pää kolista kattoon ku asteli käytävällä.. Pienessä koneessa kaikki tuntuu voimakkaammalta, niin äänet kuin liikkeetkin. Lentosää oli onneksemme hyvä ja näkyvyys erinomainen. Laskeutuminen todella pienelle kentälle oli jännittävä. Keskelle viidakkoa kyhätty kiitorata ei ollut turhan pitkä ja kenttä muutenkin hyvin pieni. Rinkatkin nostettiin koneesta terminaalin eteen maahan, josta jokainen noukki omansa.
Otettiin kentältä kyyti Villa Solariaan, jonne oltiin suunniteltu menevämme yöksi. Siellä majailivat Iidan veli Miika ja sen kaveri Allu. Siargao teki heti vaikutuksen vehreydellään. Joka puolella on niin vihreetä ja rehevää, että ei voinu ku ihastella. Täällä on myös eniten palmuja mitä ikinä ja missään kukaan meistä on nähny. Matkalla jouduttiin pysähtymään pariinkin otteeseen ja täyttämään maailman turhimman oloisia lappuja koskien täällä oloa. Monta kohtaa jäi täyttämättä kun ´virkailija´ halusi jo ottaa selffien meidän kanssa. Ei siis niin kovin virallisia nuo laput.. Majoituimme ruotsalaisten miesten omistamassa resortissa ja saimme sieltä oman bungalowin hyvään hintaan 12 yöksi.
Bungalovimme viidakon keskellä. Villa Solaria oli kyllä pihapiiriltään erittäin vehreä. Siinä on puutarhurilla ollu duunia...
SURFFAUS
Siargao on kuuluisa surffauspaikoistaan ja olisi ollut väärin jättää käyttämättä tilaisuus kokeilla aaltoja. Eräänä aamuna sitten Ansku, Henna ja Iida ottivat jokainen oman opettajan pariksi tunniksi. Jännitti etukäteen todella paljon, että päästäiskö edes laudalla seisomaan tai heitteliskö meri mielettömään myllerrykseen kaatuessa. Meillä kävi kuitenkin hyvin. Aallot oli suotuisia ja niitä riitti. Päästiin melkein heti jaloilleen ja saatiin tuntumaa surffauksesta. Opettajat oli kyllä ehdottoman oleellisia, sillä he valitsivat meille parhaat aallot ja työnsivät vauhtiin. Ilman heitä ois tuskin saanu mitään otetta koko lajista ja meille jäi ehkä liiankin helppo vaikutelma surffauksesta. Ansku innostui todella kovasti ja meinaa kokeilla vielä uudestaankin, viimeistään Balilla.
Ensin harjotellaan rannalla.
Sitten siirrytään veteen.
Ja aallolla ollaan!
Surffaus kuuluu lähes jokaisen päivän ohjelmaan. Monesti istuskellaan Cloud 9 surffimestoilla seuraten toisten taiturointia aalloilla. Helpon näköistä kun sen osaa. Ja surffareita tosiaan, niitä tällä saarella riittää. Tämän harrastuslajin edustajistoon törmää kaikkialla ja koko ajan. :)
Välillä surffareita käydään vaan vilkaisemassa...
...ja välillä ollaan katsomossa vähän pidemmän kaavan kautta.
Joulupäivän täysikuu nousemassa surffareiden ylle.
Meillä oli alun perin ajatus olla täällä vain jouluun asti ja sen jälkeen lähteä vielä Palawanille ennen Thaimaahan menoa mutta lentohintoja pällistellessämme tulimme siihen päätökseen, että kolme sataa yhdeltä on ihan liikaa parin tunnin lentomatkasta. Päätimme jäädä tänne, vaikka sääennusteet eivät vaikuttaneet kovin hemaisevilta. Vuokrattiinpa sitten skootterit pariksi viikoksi, että liikkuminen saarella helpottuis ja saatais lisää vapauden tunnetta. Voidaan käydä syömässä vähän kauempana tai lähteä vaan vaikka ilta-ajelulle. Rahaa joutuu myös käydä nostamassa puolen tunnin mopomatkan päässä Dapassa.
Tien päällä...
Tämä kuorma-auto on vähemmällä käytöllä ollut viime aikoina.
Pysäkillä Pilarissa.
SUOMALAISIA SIARGAOLLA
Kerran rahanhakureissulla törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan, joiden blogia olimme ennen tänne tuloa lukeneet (http://www.vesipuhvelipaivakirjat.com/#!Oo-Tannenbaum/cu6k/567f50600cf2c2b779926998). He ovat juuri aloittaneet täällä resortin rakennusprojektin ja meitä suunnattomasti kiinnosti tietää lisää. Toissapäivänä tapasimme yllättäen heidät uudestaan ja lähdimme käymään ´raksalla´. Paikka oli meren rannalla vähän rauhallisemmalla biitsillä, missä itse olemme. Tontti oli todella kaunis ja pohjapiirrustukset nähtyämme ja suunnitelmia kuullessamme vakuutuimme heidän ideastaan. Vierailu oli todella mukava ja miten kivaa oli keskustella suomeksi! Oli ihanaa kuulla toisten inspiroivaa tarinaa ja rohkeutta toteuttaa ensin hullulta vaikuttanutta haavetta. Lee ja Kaisa olivat erittäin ihanan oloinen pariskunta. Ei tarvi miettiä missä yöpyisi, jos tänne joskus tulevaisuudessa palaisi.
Suomalaisparin tulevan resortin ihana biitsi.
JOULU
Joulu oli tietysti erilainen... Erikoinen, outo ja rauhallinen. Sofialle ja Hennalle tämä oli ensimmäinen joulu pois kotoa ja perinteistä. Iida ja Ansku ovat tainneet ennenkin Aasian auringon alla joulua viettää. Osalla joulunaika tais sujua kivuttomammasti kuin toisilla. Mutta kaikilla taisi jossakin kohtaa päivää silmäkulmaan kyynelkin hiipiä. Olihan se haikiaa! Mutta osaapahan ensi jouluna arvostaa entistä enemmän kunnon perinteistä kotimaan joulua. Suuri kiitos kaikista terveisistä ja korteista mitä oltiin matkaan saatu. Ja kuvista ja videoista. Meillä on kyllä ihania ihmisiä siellä Suomessa! <3
Aattoillan ruokailu lempiravintolassa, josta saa parasta BBQ-ruokaa edulliseen hintaan.
Eilen aamulla kuuden aikaan herättiin siihen, että sänky ja koko bungalowi tärisi. Aika nopeesti tehtiin johtopäätös, että kyseessä on maanjäristys. Ei kovinkaan voimakas ja kestikin alle puoli minuuttia mutta olihan se häijy tunne. Ollaan totta vie niin luonnon armoilla täällä. Vaihdettiin eilen majapaikkaa lähemmäs parempaa biitsiä General Lunan kylään ja ollaan täällä vielä 8 yötä. Tänään sataa vettä ja hengaillaan vaan ravintolassamme wifin äärellä. Piti ihan hakea pitkähiasta päälle. Täällä kuulemma sataa joulukuussa todella paljon ja ollaan monesta suusta kuultu, että ollaan onnekkaita kun on ollu niin kauniit kelit.
Ansku, Iida ja Sofia viettivät eilen biitsillä aurinkoista päivää ja Ansku ajatteli siinä ajan kuluksi treenailla käsilläseisontaa. Kuinkas kävikään, laskeutuminen takaisin hiekalle ei mennytkään ihan putkeen. Vasen ranne venähti erittäin kipeästi. Hotellin pitäjän naisystävä soitti paikalle täkäläisen kansanparantajan joka suoritti kädelle jotain hierontaa muistuttavia toimenpiteitä. Hoito oli erittäin mielenkiintoisen näköistä. Mies aikoo huomenna tulla hoitamaan kättä uudelleen. Täällä ihmiset uskovat luontoon ja kansanparantajiin paljon enemmän kuin täkäläiseen lääkäriin ja lääketieteeseen.
Aamupalaa merinäköalalla.
Tässä kirjoitellessa koitetaan samalla tilata itsellemme lounasta. Ei oo niin helppoa kuin äkkiseltään kuvitella vois. Menet ravintolaan ja saat menun. Siinä sitte pohdit että mitä tänään syötäisiin... Tilaat jotain, mutta kyseistä ruokaa ei ole juuri tänään tarjolla, tai juuri tästä paikasta vaikka se menusta löytyykin. Tilaat seuraavaa, tarjolla ei ole sitäkään. Jos jotain on oppinut, niin sen että vaikka ravintolaan mennessä sinulla olisi tarkka visio mitä haluaisit syödä, pitää sinun kyetä muuttamaan suunnitelmiasi lennossa. Arjen pieniä ongelmia. Hehe :D Mutta on tässä asiassa paljon positiivistakin. Elintarvikkeita ei selvästi turhia varastossa säilötä. Sheikkejä tilatessa ei välttämättä saa juuri tietynlaista, jos kyseinen hedelmä ei ole sesongissa. Ei yhtään huonompi ajattelutapa.
Hauskaa vuodenvaihdetta ja tapahtumarikasta vuotta 2016!
Palaamme asiaan uuden vuoden puolella! :)
