LUCKY NIGHT

Oli myöhäinen ilta. Kaikki nukkuivat syvää unta. Paitsi me: Henna, Iida ja merellä olevat kalastajat. Kello kävi puolta yötä ja meillä alko silmät luppasemaan, kunnes alkoi tapahtua. Michaelin setä on karaistnut  kalamies, joka ei turhia huutele, kysele tai muutenkaan tuo itseään esille. Iltaisin kuuluu vain mopon pärinä, kun mies ajaa tähän rantaan ja lähtee kalalle. Jos on myöhään hereillä, saattaa kuulla perämoottorin säksätystä, kun kalamiehet palaavat saaliin kanssa rantaan. Tänä iltana tapahtui kuitenkin jotain ennenkuulumatonta.

Tämä niin juro ja hiljainen kalamies käveli isäntämme oven taakse ja koputteli sitä kiivaasti ja samalla kutsui Michaelia nimeltä. Mies lähti pois ja palasi hetken kuluttua takaisin koputtelemaan. Ihmettelimme että mitä merellä on tapahtunut, koska hän selvästi halusi keskutella isäntämme kanssa. Lopulta Michael heräsi ja käveli rantaan. Olimme tässä vaiheessa jo siirtymässä sisätiloihin, kunnes hän palasi ja kertoi meille miesten saaneen suuren kalan. Do you want to see? Absolutely yes! Menimme uteliain mielin rantaan katsomaan vonkaletta. Se ei ollutkaan mikä tahansa fisu. Veneen keulassa pötkötteli yli kymmenkiloinen barracuda. Näky teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Yritimme osoittaa suurta mielenkiintoa saalista kohtaan, mutta kalamiehet olivat kymmenen metrin turvaetäisyyden päässä meistä. Ilmeistä ei voinut kuitenkaan erehtyä. Havaittavissa oli tiettyä juroa tunteiden peittelyä, kuitenkin kasvoilta oli luettavissa sangen suurta tyytyväisyyttä.

Michael tulkkas meille, että tämä on lucky night kalastajille, on niin harvinaista saada moinen vonkale. Sitä tapahtuu vain pari kolme kertaa vuodessa. Et voi lähteä merille hakemaan barracudaa, se tulee jos on tullakseen. Samalla selvisi sedän aikeet. Hän halusi tarjota meille mahdollisuuttta ostaa kala suoraan rannalta. Tämä taisi olla aika merkittävä ajatus, sillä Michael ei ole koskaan aikaisemmin tullut herätetyksi keskellä yötä setänsä toimesta.

Me siinä sitten asiaa kahden kesken pohdittiin. Kalasta olimme haaveilleet jo monta kertaa. Kuitenkin torilla ollessamme kalat eivät ole olleet Michaelin mielestä riittävän tuoreita jotta niitä kannattaisi ostaa. Barracudan tuoreudesta ei ollut epäilystä. Koskaan ennen, ja tuskin tulevaisuudessakaan päästään ihan näin tuoretta kalaa ostamaan. Kala oli kuitenkin kallis. Kilohinnaltaan kolme euroa ja kilojahan kalassa riitti! Kaupasta jos kyseistä merenelävää ostaisi, joutuisi pulittamaan melkein kaksinkertaisen hinnan. Meillä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä miltä tämä kala maistuu. Isäntämme kertoi meille kalan olevan ensilulokkaista, vähän tonnikalan tyyppistä vaaleaa hyvää lihaa. Toinen kalastaja sanoi ohimennen sanan barracuda, ja hälytyskellomme alkoivat kilkattamaan. Ansku on puhunut koko viime viikkojen ajan että kun pääsisi kyseistä kalaa syömään, se kun on niin hyvää. Meitä mietitytti myös kalan koko. Se oli iso, ja meillä on enää viikko tässä majapaikassa oleilua jäljellä. Tilaisuus oli kuitenkin herkullinen, meillä teki suunnattomasti mieli ostaa kala. Tällaiset kokemukset ovat reisussa parhaita, jotenkin niin ainutkertaisia. Aikamme myhäiltyämme ja mietittyämme, päätimme yllättää kanssamatkustajamme aamutuimaan uutisella "tuoretta barracudaa kaappi täynnä!"

Kalastajat sanoivat, että 1500 pesolla (30€) kala olisi meidän. It´s a deal! Ostetetaan kala pois. Iida lähti jo rahoja noutamaan, kunnes muistimme että täkäläiset eivät ota rahaa vastaan illalla. Paikalliset ovat vissiin jotenkin taikauskoisia, tarkkaan tämä tarina ei ole meille  selvinnyt, mutta rahaa ei sovi iltaisin vastaan ottaa. Oltiin aiemmin koitettu meidän asuinhuoneistoa illalla maksaa vaan eipä onnistunut, maksu siirtyi aamuun. Luotto oli tässäkin tapauksessa kohdillaan, maksetaan kala vasta huomenna! Niimpä kala oli meidän. Onneksi tästäkin hotellista isompi jääkaappi löytyi. Kala pistettiin kylmään lepäämään ja odottamaan seuraavaa päivää ja paloittelua.

Perjantai kun koitti olimme huojentuineita siitä, että kanssamatkustajamme eivät tyrmänneet barracudakauppojamme. Illalla Michalein meille kalafileitä grillatessa kaikkosivat loputkin epäilykset jokaisen mielestä. Tätä kalaa popsimme hymyssäsuin seuraavan viikon! Eilen isäntämme laittoi koko loppukalan (mitä jäi runsaasti) fileiksi ja paloiksi. Nyt meillä on pakkanen täynnä kalanfileitä ja vatsanahkaa, jonka kulinarinen puoli on meille vielä hieman arvoitus. Illalliseksi nautimme kalan päätä keittoliemen ja riisin kera. Tulevina päivinä oppimme kalan marinoinnista ja valmistusmenetelmistä tulevat takuulla laajentumaan. Kalastajien lucky night koitui siis meidänkin onneksemme! :)

Terveisin onnelliset yökukkujat Iida ja Henna

Soffin movembersaavutus.

Pyrstö laitettiin kuivumaan sisustuskoristeeksi.

Kalanpäätä A´la Michael. 

Terkkuja joulukiireiden keskelle..

Ollaan paasty jo niin lomamoodiin, etta tekstin tuottaminen tuntuu talla hetkella aika raskaalta, joten ollaan nyt keskitytty vaan naiden kuvien lisaamiseen. 

Aamukahvit biitsilla, pennut sofia ja carlos liitty seuraan.

Haravoitiin biitsi siistiksi, Michaelilla riitti ihmeteltavaa: "ootte ensimmaiset vieraat, jotka haluu teha muutakin kuin ottaa rennosti".

Hennan lukuhetki, puitteet kohillaan.

Ollaan me tehty muutaki ku potkotelty.

Sofi rentotuu ja lapset piti hauskaa vieressa.

Taa kuvastaa aika hyvin meijan arkea. Kukin omissa touhuissaan.

Naapurin palmussa tapahtuu. Mies kiipesi palmuun uskomattomalla ketteryydella, raivas palmun ylimaarasista oksista ja kookoksista. Kannatti kytata vieressa ku saatiin jokainen omat tuoreet kookosjuomat.

Ansku nauttii lempijuomastaan.

Hengailua slacklinella.

Reippailtiin Alonabeachille 10 kilsan paahan.

Kotiranta.

Veneretki niemennokkaan, palatessa jouduttiin kavelyhommiin, koska aallot oli liian suuret tuolle pikku purkille. 

Meritahdet ei kylla oo meita viela hurmannu, oksettavia. 

Paikallinen nainen pyydystaa rantavedesta merenelavia myyntiin. Saatiin kerran hanelta maistiaisia, jotka taalla paikallisten keskuudessa on suurta herkkua. Ei kylla meidan makunystyroita hivelly, etenkaan kun olivat melkein elossa.

Nakyma omalta biitsilta.

Naapurin poika haki meille jalleen kerran juotavaa. Taa kuva on meidan kampan etuovelta, aina ei edes tajua miten uskomattoman hienossa paikassa eletaan talla hetkella. Kuvia ku valittiin tahan postaukseen ni itekki taas havahtu siihen minkalaisissa maisemissa sita taalla arkea eletaan. Naihinki vaan kummasti tottuu. 

Ensin juodaan kookosvedet ja sen jalkeen lusikoidaan loputkin herkut sisalta.

Sofin rakkauspakkaukset.

Michael haastattelee naapurin ujoja lapsukaisia.

Koko puutarhan sydan.

Paikallista herkkua, jota taallapain saa vain kerran vuodessa. Elavia pikkukaloja, jotka nautitaan viinietikan ja suolan kera. Maisteltiin, mutta ei paassy top10-listalle.

Rahanhakureissulla, ei tullut mieleen ettei joka kylasta loydy kansainvalista automaattia. Tehtiin bussilla parin tunnin reissu automaatille ku kateinen meinas loppua kesken.

Sulosta nuorisoa, aina yhta innokkaasti tervehtimassa meita lankkareita. 

Iida taiteilee, helppoa kun sen osaa. 

Taydellinen taydenkuun grilli-ilta alkamassa. Michael valmisti meille niin hyvat kanavartaat.

Ja loi taydellisen tunnelman ruokailuhetkeemme. Tuolta miehelta ei ideat lopu, nuokin lyhdyt valmistui hiekasta ja paperipusseista.

Villa Carmela Librada Resort

Aivan aluksi iso kiitos kaikista kommenteista ja terveisistä mitä ollaan tänne blogiin saatu, niitä on ollut ilo lukea ja odotetaan niitä aina innolla. Nyt vähän selostusta menneistä tapahtumista.. Majapaikan netti pelittää sen verran että tekstiä pystyy julkaseen. Toissapäivänä laitettiin kuvia nettikahvilassa ja meni ihan sekuntipeliksi, että ehittiin painaa julkaisunappia, siksi jäi kuvatekstit vähän lyhyehköiksi.

Lähdettiin Oslobista, Cebun saarelta luultua aikaisemmin viime viikon maanantaina. Oltiin suunniteltu ja kuviteltu viihtyvämme saarella pidempään mutta se ei vastannutkaan odotuksia, jotka olivat reissuun lähtiessä tietenkin todella korkeella. Unelmabiitsit ja rantaelämä oli kiikarissa mutta ei löydetty etsimäämme Cebusta. Koska Panglaosta ja Boholista löydettiin kiinnostavia ja hyvältä kuulostavia asioita, päätettiin lähteä sinne turhia viivyttelemättä. Matka taittui paikallisella, mielenkiintoisen näköisellä bambuveneellä, joka ei todellakaan tuntunut myrskyn kestävältä. Meren tarjotessa parimetrisiä aaltoja, Hennalla teki tiukkaa pelkotilojen hallitsemisessa ja hän katseli kaihoten pelastusliiviröykkiötä ja suunnitteli kuinka sellaisen kanssa selvitä meren aallokossa. Perille päästiin litimärkinä suolaisen veden huuhdottua kasvojamme koko matkan ajan.

Pölähdettiin Pangalon saarelle Alona biitsille, joka osottautui melko vilkkaan oloiseksi turistimestaksi. Taidettiin jo siinä vaiheessa päättää, että halutaan yöpaikka jostain syrjäisemmästä kolkasta. Se tunne, kun saapuu nälkäisenä ja matkasta rasittuneena koko pieni omaisuus selässä uuteen paikkaan, eikä ole hajuakaan missä meinaa yöpyä. Samalla paikalliset hyökkäävät silmät kiiluen rahannälkäisinä kuin korppikotkat aavikolla haaskan kimppuun. Where you stay? I have good place for you! Cheap hotel for you mam! You need transport? Ja ajatus, joka näiden näennäisesti hyväätarkoittavien ihmisten päässä pyörii on tiivistettynä yhteen sanaan MONEY. Näissä tilanteissa vaaditaan aivan hulluna kärsivällisyyttä ja pinnan loputonta venyttämistä, koska ei halua kuitenkaan olla töykeä näille ihmisille, jotka kuitenkin vain yrittävät hankkia elantoaan.

Biitsille saavuttuamme mentiin samantien ravintolaan syömään. Kun näistä tunteista (tuntemuksista); väsymys, nälkä, vessahätä, painavat rinkat, saatiin vedettyä yli nälkä ja vessahätä, ja rinkatkin sai hetkeksi selästään laskea, alko elämä taas näyttämään pikkusen kirkkaammalta. Kun rinkat selässä oltiin taas kadulla niin korppikotkat alkoivat jälleen haaskaa lähestyä, mutta vähä pienemmällä laumalla ku edellisellä kerralla. Erään miehen mukana sitte lähdettiin erästä hostellia katsomaan. Matka sinne urealta haisevan ahtaan käytävän läpi ei herättänyt meissä varsin innostuneita fiiliksiä. Muutenkaan paikka ei vastannu meidän odotuksia, me kun haluttiin meren lähelle. Mies oli kuitenkin sitkeä kuin kirppu koiran turkissa. Hän aikoi kuskata meidät paikkaan joka olisi rauhallisempi, mutta silti meren rannalla ja vieläpä hinnaltaan edullinen.

Hypättiin miehen kyytiin ja päädyttiin aivan ihastuttavaan paikkaan, jonka pihaa reunusti palmu poikineen ja ranta oli todella rauhallinen ja paikka muutenkin viihtyisän oloinen. Saatiin neuvoteltua hyvä hinta huoneelle ja roudattiin rinkat sisään huoneeseen samalla kun osa porukasta meni kirjaamaan meitä sisälle. Yhtäkkiä, kuinka ollakkaan, hinta kallistui huomattavasti ja tästä suivaantuneina haettiin rinkat mielenosoituksellisesti takaisin autoon ja kehotettiin kuskia miettimään meille seuraavaa potentiaalista yöpaikkaa. Matka jatkui päivän jo kääntyessä iltaan kohti seuraavaa rantaa ja meillä alkoi jo olla kyllästynyt ja epätoivoinenkin olo. Se vaan kasvoi kun saavuimme seuraavan kohteen ovelle, jossa roikkui lappu: Sorry we are closed. Tunne oli tyrmistynyt. Pihalla hengailevat paikalliset kuitenkin herättivät jälleen toivokkuutemme eloon kehottaessaan meitä kävelemään rantaa puoli kilometriä eteenpäin.

Saavuimme puutarhaan, joka näytti heti täydellisen kotoisalta ja rauhaisalta. Isäntä kohotteli kulmiaan (paikallinen tapa, josta saisi yhden blogipäivityksen) ja pohti hintaa vakavannäköisenä. Hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen ja olimme valtavan huojentuneita löytäessämme majapaikan ainakin muutamaksi yöksi. Odotellessamme huoneiston siivoamista, tajusimme pian olevamme ainoat asukkaat tässä neljä huoneistoa kattavassa resortissa. Alkoi tuntua, että ollaan löydetty maanpäällinen paratiisi. Uima-allas on askeleen päästä etuovelta ja meri siintää vain kolmenkymmenen metrin päässä. Tähän lisättynä talonväen uskomaton vieraanvaraisuus, jopa hämmentävä ystävällisyys ja jatkuva huolenpito on saanut meidät viihtymään tässä paikassa jo yli viikon. Todennäköisesti tulemme viettämään täällä vielä pari seuraavaakin viikkoa. Ompa isäntäväki yrittänyt jouluksikin houkutella erinäisillä pikku porkkanoilla kuten kokonainen sika grillissä, livemusiikkia rannalla, ilotulitteet, joulukirkko jne. Let´s see.

Tavanomaiseen päiväohjelmaamme kuuluu monenlaista mukavaa. Yleensä heräillään kaheksan yheksän aikaan (ilman herätyskelloa) ja laitetaan itse aamiainen omassa keittiössämme. Breakfast sisältää useimmiten tuoreita hedelmiä, paistettua kanamunaa ja paahtoleipää sekä italialaista mutteripannukahvia. Paikan omistaja on näet italialainen mies, joka on naimisissa isäntämme Michaelin tädin kanssa. Huoneistomme sisustuskin on vahvasti italialaistyylinen. Aamiasen jälkeen kukin tekee mitä sillä hetkellä haluaa. Yks lukee kirjaa riippumatossa, toinen värittää värityskirjaa, kolmas etsii simpukoita rannasta ja neljäs taiteilee slacklinella. Välillä sadekauden viimerippeet ajavat meidät sisätiloihin päikkäreille. Ollaan hakattu filippiiniläisiä korttipelejä, pelattu lentopalloa, heitetty frisbeetä, käyty snorklaamassa, veneretkellä, polskuteltu altaassa, pesty pyykkiä mielenkiintoisella manuaalisella pyykkikoneella ja valmistettu itsellemme maittavaa ruokaa paikallisista raaka-aineista. Aika ei ole todellakaan käynyt pitkäksi ja viihdytään täällä erittäin hyvin. Päivät kuluvat kuin siivillä ja toisinaan jopa ihmetellään, että missä välissä sitä ehtisi töitä tekemään.

Isäntämme Michael on ansiokkaasti kuskannu meitä paikasta toiseen, ja reissut sisältyy aina tähän meidän vuokrahintaan, Joka toinen päivä on käyty kaupassa, tai siis paikallisella torilla hakemassa tuoreet hedelmät ja lihat, joita sitten kokkaamme, toisinaan myös isäntäväki. Michael asuu tässä samaisessa resortissa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Aika kuluu mukavasti talonväen kanssa jutustellessa ja yhdessä ruokailessa. Ollaan opittu perheen avulla monia hyödyllisiä ja mielenkiintoisia asioita Filippiiniläisestä kulttuurista ja kuunneltu kiinnostuneina perheen menneistä vaiheista. Michael on uskomaton vitsiniekka ja satusetä, eikä hänen seurassaan taatusti tylsisty. Tämä meinasi jopa koitua taakaksemme, sillä hän koittaa keksiä meille koko ajan aktiviteetteja ja tekemistä. Meille kun riittäisi useimmiten ihan vaan tsillaillu tässä mielettömässä paikassa. Keskusteltiin aiheesta ja nykyään Michael vaatii että tullaan aina itse pyytämään mitä tarvitaan. Don´t be shy!

Tänään täällä on täysikuu ja meille on luvassa illalliseksi Michaelin tekemää barbequekanaa, kyllä meidän kelpaa. Manilassa kuulemma rieuhuu taifuuni, joka tarkottaa sitä, että täällä meri on uskomattoman tyyni ja suorastaan epätodellisen rauhallinen. On ollut jo monta päivää. Taifuunit pysyköön vastakin sen verran kukana että me saadaan nauttia tällaisesta merimaisemasta.

-rentoutuneet lomalaiset momobiitsiltä

Talla kertaa tulee tekstin sijaan pelkkaa kuvamateriaalia

Oslob, Cebu

Valashaiden kanssa uimassa.

Hedelmatorilta aamupalaa.

Vesiputousretkelta

Kukkotappelua seuraamassa

Majapaikan nakymia

Sulosia lapsia rannalla. Tehtiin yhdessa hiekkalinnaa.

Kaunis iltahetki

Yhtakkia polahdettiin keskelle koripallo-ottelua.

Momo Beach, Panglao, Bohol

Tippukiviluolilla

Turvallisen ja luotettavan olonen bambusilta.

Simpukkamuseossa

Taatusti tuoretta kookosjuomaa.

Relax

Dinnertime

Ruuanlaittoa

Suklaakukkulat

The Man Made Forest

Tarsieri

Samainen silta

Jokiristeilylla

Uima-altaaseen saatiin vihdoin vetta!

Ansku reenaa

Lisaa kuvia tulee heti ku keretaan ja paastaan kunnon netin aarelle.