LUCKY NIGHT

Oli myöhäinen ilta. Kaikki nukkuivat syvää unta. Paitsi me: Henna, Iida ja merellä olevat kalastajat. Kello kävi puolta yötä ja meillä alko silmät luppasemaan, kunnes alkoi tapahtua. Michaelin setä on karaistnut  kalamies, joka ei turhia huutele, kysele tai muutenkaan tuo itseään esille. Iltaisin kuuluu vain mopon pärinä, kun mies ajaa tähän rantaan ja lähtee kalalle. Jos on myöhään hereillä, saattaa kuulla perämoottorin säksätystä, kun kalamiehet palaavat saaliin kanssa rantaan. Tänä iltana tapahtui kuitenkin jotain ennenkuulumatonta.

Tämä niin juro ja hiljainen kalamies käveli isäntämme oven taakse ja koputteli sitä kiivaasti ja samalla kutsui Michaelia nimeltä. Mies lähti pois ja palasi hetken kuluttua takaisin koputtelemaan. Ihmettelimme että mitä merellä on tapahtunut, koska hän selvästi halusi keskutella isäntämme kanssa. Lopulta Michael heräsi ja käveli rantaan. Olimme tässä vaiheessa jo siirtymässä sisätiloihin, kunnes hän palasi ja kertoi meille miesten saaneen suuren kalan. Do you want to see? Absolutely yes! Menimme uteliain mielin rantaan katsomaan vonkaletta. Se ei ollutkaan mikä tahansa fisu. Veneen keulassa pötkötteli yli kymmenkiloinen barracuda. Näky teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Yritimme osoittaa suurta mielenkiintoa saalista kohtaan, mutta kalamiehet olivat kymmenen metrin turvaetäisyyden päässä meistä. Ilmeistä ei voinut kuitenkaan erehtyä. Havaittavissa oli tiettyä juroa tunteiden peittelyä, kuitenkin kasvoilta oli luettavissa sangen suurta tyytyväisyyttä.

Michael tulkkas meille, että tämä on lucky night kalastajille, on niin harvinaista saada moinen vonkale. Sitä tapahtuu vain pari kolme kertaa vuodessa. Et voi lähteä merille hakemaan barracudaa, se tulee jos on tullakseen. Samalla selvisi sedän aikeet. Hän halusi tarjota meille mahdollisuuttta ostaa kala suoraan rannalta. Tämä taisi olla aika merkittävä ajatus, sillä Michael ei ole koskaan aikaisemmin tullut herätetyksi keskellä yötä setänsä toimesta.

Me siinä sitten asiaa kahden kesken pohdittiin. Kalasta olimme haaveilleet jo monta kertaa. Kuitenkin torilla ollessamme kalat eivät ole olleet Michaelin mielestä riittävän tuoreita jotta niitä kannattaisi ostaa. Barracudan tuoreudesta ei ollut epäilystä. Koskaan ennen, ja tuskin tulevaisuudessakaan päästään ihan näin tuoretta kalaa ostamaan. Kala oli kuitenkin kallis. Kilohinnaltaan kolme euroa ja kilojahan kalassa riitti! Kaupasta jos kyseistä merenelävää ostaisi, joutuisi pulittamaan melkein kaksinkertaisen hinnan. Meillä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä miltä tämä kala maistuu. Isäntämme kertoi meille kalan olevan ensilulokkaista, vähän tonnikalan tyyppistä vaaleaa hyvää lihaa. Toinen kalastaja sanoi ohimennen sanan barracuda, ja hälytyskellomme alkoivat kilkattamaan. Ansku on puhunut koko viime viikkojen ajan että kun pääsisi kyseistä kalaa syömään, se kun on niin hyvää. Meitä mietitytti myös kalan koko. Se oli iso, ja meillä on enää viikko tässä majapaikassa oleilua jäljellä. Tilaisuus oli kuitenkin herkullinen, meillä teki suunnattomasti mieli ostaa kala. Tällaiset kokemukset ovat reisussa parhaita, jotenkin niin ainutkertaisia. Aikamme myhäiltyämme ja mietittyämme, päätimme yllättää kanssamatkustajamme aamutuimaan uutisella "tuoretta barracudaa kaappi täynnä!"

Kalastajat sanoivat, että 1500 pesolla (30€) kala olisi meidän. It´s a deal! Ostetetaan kala pois. Iida lähti jo rahoja noutamaan, kunnes muistimme että täkäläiset eivät ota rahaa vastaan illalla. Paikalliset ovat vissiin jotenkin taikauskoisia, tarkkaan tämä tarina ei ole meille  selvinnyt, mutta rahaa ei sovi iltaisin vastaan ottaa. Oltiin aiemmin koitettu meidän asuinhuoneistoa illalla maksaa vaan eipä onnistunut, maksu siirtyi aamuun. Luotto oli tässäkin tapauksessa kohdillaan, maksetaan kala vasta huomenna! Niimpä kala oli meidän. Onneksi tästäkin hotellista isompi jääkaappi löytyi. Kala pistettiin kylmään lepäämään ja odottamaan seuraavaa päivää ja paloittelua.

Perjantai kun koitti olimme huojentuineita siitä, että kanssamatkustajamme eivät tyrmänneet barracudakauppojamme. Illalla Michalein meille kalafileitä grillatessa kaikkosivat loputkin epäilykset jokaisen mielestä. Tätä kalaa popsimme hymyssäsuin seuraavan viikon! Eilen isäntämme laittoi koko loppukalan (mitä jäi runsaasti) fileiksi ja paloiksi. Nyt meillä on pakkanen täynnä kalanfileitä ja vatsanahkaa, jonka kulinarinen puoli on meille vielä hieman arvoitus. Illalliseksi nautimme kalan päätä keittoliemen ja riisin kera. Tulevina päivinä oppimme kalan marinoinnista ja valmistusmenetelmistä tulevat takuulla laajentumaan. Kalastajien lucky night koitui siis meidänkin onneksemme! :)

Terveisin onnelliset yökukkujat Iida ja Henna

Soffin movembersaavutus.

Pyrstö laitettiin kuivumaan sisustuskoristeeksi.

Kalanpäätä A´la Michael.