Matka jatkuu...

Yöjunalla mentiin Bangokkiin ja sieltä on jo lennetty Balille.

Yöjuna itsessään oli erittäin miellyttävä kokemus. Matka kesti 14 tuntia. Liilan junan viimeinen vaunu kätki sisäänsä meidän tulevan yöpaikan. Matka Bangkokkiin alkoi illalla viideltä. Junassa oli istumapaikat, joista illan tullen näppärästi herttainen ja ahkera vaunupoikamme sijasi meille vuoteet noin yhdeksän aikaan. Vuoteet olivat siistit ja sopivan pehmeät. Tyyny, peitto ja valkoiset lakanat olivat suorastaan luksustasoa. Jokainen sai omaa rauhaa kun vetäisi verhot makuuloossin eteen. Ei oltu pitkään aikaan nukuttu niin hyvin kuin tässä idän pikajunassa. Aamun kajastaessa saavuimme Bangkokin asemalle ja alettiin ihmettelemän että minne sitä ittemme majotettas.

Pohjois-Thaimaan maisemia junan ikkunasta.

Yösijat yöunille yöjunassa.

Soffi nappas yläparven.

Ansku alapedin.

Silmäpussit kertoo että unen tarve on kova!

Jälleen oltiin puoliviisaina katsottu alue mistä majapaikkaa aateltiin etsiä. Siispä suuntasimme taksilla kohti Khao San Roadia. Katu, jonne kaikki Bangkokissa olevat reppureissaajat menevät. Aamupalan jälkeen alkoi päivän raskain osuus, rinkkojen kanssa asunnon metsästys. Soffin olotilaa pahensi vielä katala vatsakipu. Muutaman hutikyselyn jälkeen löysimme itsellemme majapaikan. Paikka oli vaatimaton, mutta SIISTI ja HALPA. Mikään ei tunnu hienommalta, kuin jos majapaikkaa voi kuvailla näillä kahdella kursivoiduilla sanoilla. Sillon reissaajan mieli kiittää! Jos nyt jotain miinusta pitää tästä meidän majoituksesta hakea, niin patjat oli kovat. Ehottomasti pomppas ykkössijalle tähänastisista! Ja koska paikka oli vaatimaton, sitä olivat myös seinät ja ovet. Hatarat... Tarkotti sitä että kun käytävänaapuri (arveluttavan ja arvaamattoman luonteen omaava) innostu lähes joka yönä (itseasiassa myös aamuisin ja iltasin) raivoamaan toiselle naapurille metelistä, siellä ei nukkunut ihan kukaan! Mutta nämähän on pientä, kun paikka on halpa ja siisti!

Kiinakaupungin tarjonta oli uskomaton! Kaikkea krääsää löyty ja miljoonia kappaleita. Tuli semmonen olo että voi meijän maapalloparkaa minkälaista kuormaa se joutuu kantamaan kun kulutus on tätä luokkaa...

Pad Thaita suoraan kadulta, Hinta alle euron annos. Ja on hyvää!

Itse kokki työssään...

Melkeen opittiin yhtä näppäriksi ku kiinalaiset noitten puikkojen kanssa.

Elämän eliksiiriä Bangkokin ruuhkissa.

Parissa ylemmässä kerroksessa kulki junia, seuraavassa ihmiset käveli ja katutasossa meni autot.

Saasteet ottaa henkeen... Kuumassa ilmassa, Tuktukin kyydissä, keskellä kauheita ruuhkia ei tunnu yhtään terveeltä hengittää. Ei enää ihmetytä yhtään miksi suurin osa paikallisista käyttää hengityssuojaimia.

Bangkokissa, tässä maailman kuumimmassa pääkaupungissa, vietettiin aikaa lähinnä kauppakeskuksissa. Rahaahan siihen touhuun meni. Minkä majotuksessa voittaa, sen ostoksilla häviää. Mutta ei me Bangkokkiin ostoksille tultu, vaan osa reissuporukasta halusi hakea Indonesiaan kahden kuukauden viisumia etukäteen. Homma hoituikin kätevästi. Maanantaina hakemukset sisään, ja keskiviikkona oli viisumi kourassa. Täällä hoidimme myös pieniä peliliikkeitä rinkkojemme suhteen. Kotia kohti lähti muutaman kilon painoinen paketti kaikilta, toivotaan että Kusti polkee Aasiasta Eurooppaan ja ostokset on kotona ennen meitä..

Bangkokin pienissä kuppiloissa viihtyi jääkahvin äärellä.

"Kyllä täältä kaupungista haluaa jo pois", mietiskelee Sofia. Balin valojen tuikkiessa jo aurinkolasien linsseissä...

Pakko ehkä kertoa meidän museokäynnistä... Ansku bongas Thaimaaoppaastaan että Bangkokissa on sairaalan yhteydessä Siriraj Bimuksthan Museum ja Siriraj Medical Museum. Erityisesti meitä kiehtoi oppaan kertomus rikoslääketieteellisestä osastosta, ja kaksipäisestä vauvasta. Matka museolle taitettiin paikallisten suosimalla jokilaivayhteydellä. Joki oli likainen, mutta laiva kulki joutuin. 

Museossa ensimmäisenä mentiin osastolle johon oli säilötty sikiöitä eri vaiheissaan, ja kaikenlaisia vauvoja jotka eivät olleet syntymässään saaneet kovin vahvoja elämän edellytyksiä. Yhdellä oli kaksi päätä, toinen oli kaverin kanssa kiinnittynyt vatsasta toisiinsa, yhdellä uupui päälaki jne. Vauvat lilluivat jossakin nesteessä lasisissa "vitriineissä". Ne oli siis aitoja ja oikeita vauvoja. Iho niillä oli säilöntätoimenpiteistä huolimatta harmaantunut. Tällä osastolla käsiteltiin pelkästään sikiöitä ja vauvoja. Seuraavassa huoneessa oli kaikenlaisia kasvaimia. Niistä oli kerrottu tarinoita, oli kuvia, ja löytyi sieltä avattuja säilöttyjä elimiäkin.

Saavuimme seuraavaan huoneeseen. Siellä alkoi heti esittely itsemurhan tehneistä, autokolarissa olleista, tapetuksi tulleista ihmisistä. Oli kalloja joita luodit olivat lävistäneet, kuvia onnettomuudessa ja tulipaloissa ruhjoutuneista ruumiista, kaikenlaisia elimiä esim. luodin lävistämä sydän. Vitriinissä oli muumioitunut joillain aineilla käsitelty sarjamurhaajan ruumis. Tämä osasto oli raju. Jokaisella tuli huono ja oksettava olo. Nytkin kun tätä kirjottaa tulee kurkkuun sama etova fiilis. Ehdottomasti yks vaikuttavimmista kokemuksista mitä sitä on elämässään tavannut. Samalla osastolla myös esiteltiin tsunamia luonnonvoimana ja tätä surullisen kuuluisaa jouluista aaltoa, sen aiheuttamia tuhoja kuvin, videoin ja vahanukein. On se ollu kyllä melekonen tragedia sekin. Huhhuhh!

Tästä siirryimme sitte keveämpien aiheiden pariin, kolmanteen huoneeseen jonka ovessa oli teksti Parasitologia. Siinä sitte päästiin tutstumaan kaikenlaisiin parasiitteihin ja muihin epämiellyttäviin ihmisruumiiseen tunkeviin tauteihin. Ei se mukava osasto ollu tämäkään. Tuli hirvittävän onnellinen olo ettei omista yhtäkään parasiittia (eikai?eihän?eivarmasti?)!! Yhhyhh! Olis se ahistavaa! Museo jätti  kyllä hetkeksi huonon olon. Vaikka olis ollu nälkä, niin heti ei syömään tehny mieli mennä. Kuvia siellä ei saanut ottaa, niin te että pääse osingoille. Mutta ehdottomasti käymisen arvonen paikka! Huonosta olosta huolimatta.

Henna kirjotusvuorossa.

Keskiviikkona, kolmas helmikuuta me läksimmä rinkkoinemme lentokentälle. Otettiin taksi ja siinä hintaa tingatessamme kuski kysäisi, että kummalle kentälle ootte menossa ja nyökättiin että vissiin sille isommalle. Autossa sitten selvis, että meijän lento lähtee kyllä just siltä toiselta. No ei siinä mitään, muutettiin kurssia mutta alkoi hiipiä epämukava olo siitä, että kenttä saattaakin olla aika pieni ja nuhjunen, miten siellä pystyis olla yön yli... Naurettiin siinä autossa taas tälle meijän komppanialle ku ei me vissiin sitte hirveesti ressata mistään ku ei tuommostakaan asiaa oltu selvitetty ja varmistettu etukäteen. Tässäkin kohtaa tuli hauska olo siitä, että koko porukalla on asenne kohillaan muuttuvissa tilanteissa. Se on kiva asia se. Kenttä oli kuitenkin tosi jees ja osa jopa nukkui muutaman tunnin sillä lento lähti vasta seuraavana aamuna kuudelta. Lento Denpasaariin menikin sitte pääasiassa kaikilla nukkuessa.

Balin ilmastoon saavuttuamme alettiin taas majapaikkaa itellemme hankkimaan. Oltiin saatu tutuilta vähä vinkkejä minne sitä kannattais mennä. Koitettiin päästä suositeltuun guesthouseen, vaan siellä oli halvimmat huoneet menny jo kaupaksi. Me marssittiin pari sataa metriä seuraavaan, josta saatiin meidän budjetille soppelin hintaset huoneet. Ensipäivät Balilla, mitä näitä on siis 5 tähän mennessä kertyny, on sujunu varsin mukavasti. Sää on ollu pivinen, sade on ripsinyt aika-ajoin, mutta lämpöä on piisannu. Välistä ihan melkeen tukala olla ku on niin kuumaa ja kosteaa. Mutta valittaa ei piä! Pohjois-Thaimaan kylmät ja koleat illat ja yöt mielessä ei paljoa tee mieli itkiä ku on kerranki lämmintä!

Täällä me ollaan vähä skoottereilla paineltu pitkin ja poikin. Koitettu jotenki päästä selevyyteen Balin erittäin epäselvästä tieverkostosta. Poliiseja kartellaan ku ruttoa. Rutolta ne tuntuu, ihan tosi! Ensimmäiset liikennevalot kun oli, ni Iida ja Henna joutu tiensivuun. Ja siitä sitte lähettiin näitten sankareitten kans säätämään. Pysäytyksen aihe tais olla se ku mopon rengas ylitti valkosen viivan. (olis pitäny vaan ajaa päin punasia!) Ja sakkoa loppuviimein tuli ku ei ollu kansainvälistä ajokorttia. (olis pitäny vaan Bangkokissa teettää väärennetty ku olis ollu mahollisuus!) Kauhia miten sitä pitääki opetella kieroa ajattelutapaa täällä missä konstaapelit on syvällä korruption suossa. Tässä tapauksessahan nyt oliki joku aihe pysäyttää, turhahahan se oli, mutta kuitenki. Nämä sankarit pysäyttävät sinut jos et omaa aasialaista ulkonäköä, oli siihen aihetta tai ei. Koska turisteilta saa RAHAA!

Se oli oikeestaan aika koomista. Konstaapeli tulee liikennevaloissa ohjaamaan teidät tien sivuun. Samalla selittää että "You cross the line. Mistake!" Sitte mopo pitää jättää parkkiin, ja kävellä tässä tapauksessa ravintolan takahuoneeseen, missä sitten on seuraava koppalakki paikalla. Hänellä on pikkusen enempi killuttimia rinnuksissa ja olkapäillä. Hän ojentaa kätensä, tervehtii, kysyy mitä kuuluu ja pyytää istumaan edessään oleville tuoleille. Hän sitte ottaa ajokortin ja kattoo että oijoijoi ei oo kansainvälinen! Taulukon mukaan tästä joutuu nyt sakkoa kirjottamaan 500.000 rupiaa teille. Mutta semmonen homma että jos te että tätä näin suurta sakkoa halua maksaa niin hän antaa alennuksen. Jos maksatta nyt 300.000 niin ei tarvi lähtä laitokselle sakonmaksuhommiin! Nämä hommat kannattaa kuulemma hoitaa tienpäällä. Se on aina parempi niin, kuin että joutuisi poliisiasemalle selvittelemään asioita. Oikeudenmukaisuus ei täällä toteudu. Korruptio. Siinä sitte tingattiin ja käytiin yhessä tätä tilannetta läpi. Iida kyseli konstaapelilta että onko tosiaan niin että jos valot vaihtuu niin mun on parempi mennä päin punasia kuin että mopon rengas ylittäs valkosen viivan. Kyllä se on ehdottomasti näin, oli herran vastaus. Jos tilanne olis ollu toinen: ajettu päin punasia, niin vastauksin olis ollu varmasti että ehdottomasti parempi että menee vähä viivan yli, kuin että punasia päin ajaisitta. (aina siis täytyy ajaa karkuun, ja jos mahdollista niin kartella koko virkavaltaa!) Melkosta pelleilyä...

No sakko neuvoteltiin lopppuviimein 200.000 (n. 13 €) pintaan. Herra koppalakki oli silminnähden tyytyväinen, paiskasi kättä ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Ja niin nämä liikennerikolliset pääsi etsimään ruuhkassa eksyneitä frendejään. Liikaa kuulemma maksettiin, ties joku kertoa. Puolet vähempiki ois riittäny. Huoh tätä touhua! Vaan osataampa ens kerralla olla vähä paremmin kärryillä minkälaista rahasummaa konstaapeleille pitää antaa. Kuinkahan tuota oppii taas länsimaisille tavoille ku Suomeen tulee. Täytyy ihan terottaa mieleensä että kun näkee poliiseja, ei tarvii ensimmäisenä miettiä kiertoreittejä tai ajaa karkuun. Tai jos käy niin että sakkoa tippuu, niin ei ala ehotteleen että mitä jos herra konstaapeli ottais itse rahat ja jätettäs sakko kirjottamatta...

Tanah Lotin temppelillä.

Hindulaisseremonioita.

Tänään saadaan Suomesta neljä lisävahvistusta kahdeksi viikoksi. Asetumme aluksi Kuta-biitsille 3 päiväksi ja jatko selvinnee myöhemmin. Tulevaisuudesta myös sen verran, että Hennalla ja Soffilla on jo selvinny kotiinpaluupäivät. Henna lentää 3.3 Helsinkiin ja Soffi 11.3 Malesiaan, josta 29.3 Suomeen. Iida ja Ansku lentää 1.4 Kuala Lumpuriin mutta jatkoista ei vielä tietoa..

PS. Saatiin ennen vieraita kaks yllärivierasta!! Sini ja Seppo pölähti yhtäkkiä hotellin respaan. Ei meinaa millään käsittää että meitä on kohta täällä KYMMENEN! :) Uskomattomia tyyppejä!! Huikeeta sakkia! NIIN KIVAAAA!! ME OLLAAN IHAN FIILIKSISSÄ!!