Elämää sairaalassa ja sen ulkopuolella

Lähettiin Siargaolta ja vielä oli hymy suussa kun matka oli vasta alussa.

Pieni potkurikone jolla lennettiin Siargaolta Cebuun.

Lentokentällä läpivalaisukoneiden virkaa toimittivat pari miestä, jotka "kopeloi" päällisin puolin rinkan ja käsimatkatavarat. Turvatarkastus oli aivan olematon! Virkailija osoitti pusseja ja kyseli "mitä tuolla on?" ja kun vastasi että vaatteita, se riitti. Koneeseen olisi kyllä voinut vaikka pommin kuljettaa ilman minkäänlaista ongelmaa. No onneksi kukaan ei niin tehnyt ja päästiin ensimmäiseen välilaskupaikkaan Cebuun. Ooteltiin Cebun lentokentällä jotain 8 tuntia ja siinä ku oli aikaa datailla ja perehtyä mm jatkolentoihin, tajuttiin se, että alkanut matkamme ei suinkaan kestäisi ainoastaan puoltoista vuorokautta vaan tekisimme matkaa yhteensä 3 päivää. 

Cebussa alkaa matkan mitta valjeta...

Seuraava lento oli Cebusta Manilaan ja oltiin katottu, että joudutaan oottelemaan Manilan lentokentällä muutama tunti ja sieltä lähtis lento sitten neljältä yöllä, mutta kas kummaa  meillä oli vähä menny am:t ja pm:t sekasi ja lento lähtisi vasta seuraavana päivänä iltapäivällä neljältä. Siinä ei auttanut muuta ku alkaa kattelemaan Manilasta hotellia seuraavaksi yöksi. Oltiin joka tuutista kuultu ja luettu siitä, kuinka hirveä paikka Manila on ja lentokenttäki oli rankattu huonoimpiin välilaskupaikkoihin. Ei siis vähääkään ois kiinnostanu jäädä Manilaan yöksi,  mutta saatiin onneksi hotelli "turvalliselta" alueelta ja kaikilla jäi varmaan vähän liiankin hyvä vaikutelma Manilasta. Lentokenttäki oli varmaan just remontoitu, koska se oli erittäin siisti. 

Kyllä se alkaa tämmönen tuntimäärä "tien" päällä jo sitkiämpääki haukotuttamaan!

Manilan kentässä ei ollut mitään vikaa. Mitä nyt matkanteko vähä jo puudutti.

Matkalla Manilasta Kuala Lumpuriin. Vallattomia velikultia käytävän toisella puolelella. Oli niin mukavanolosia heppuja että teki mieli melkeen tehä vähä enempiki tuttavuutta, mutta ei rohkeus riittäny! :)

Seuraavana päivänä lennettiin Manilasta  Kuala Lumpuriin, jossa odotusta oli vaivaiset 15 tuntia. Tajuttiin Kuala Lumpurissa, että meidänhän pitää tosiaan ostaa lento Thaimaasta pois, mikäli halutaan maahan edes päästä. No siinä yön pikkutunneilla yritettiin ettiä kännykällä lentoja ja monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin vihdoin liput ostettua. 

Yö lentokentällä suju suht kivuttomasti, osa nukku lattialla ja osa kovilla penkeillä. Lentokentällä oli paljon muitaki yöpyjiä. Seuraavana päivänä puoliltapäivin lähti lento kohti Chiang Maita ja siinä vaiheessa kyllä uskalsi jo huokasta helpotuksesta. Matka joka taitettiin, on linnuntietä 3078 km. Suoraan kun lentäis niin helposti alle  viidellä tunnilla selviäis. Me siis kulutettiin siihen aikaa joku 75 tuntia. Alko tuo matkustaminen jo pikkuhiljaa riittäämään.  Oltiin katottu valmiiksi jo yöpaikka mihin mentäis pariksi seuraavaksi yöksi ja suunnattiin lentokentältä suoraan sinne.

Pari ensimmäistä päivää meni ihan vaan kaupunkia kierrellen ja tutustuen. Vaihdettiin parin yön jälkeen yöpaikkaa ja ensimmäistä kertaa tälle reissulle päästiin kokeilemaan dormi-majoitusta. Löydettiin niin hyvä ja halpa majoitus, että ollaan samassa paikassa oltu jo kohta viikko. Meidän huoneessa on paikat 10:lle ihmiselle ja porukka siellä vaihtuu tiuhaan tahtiin. Mutta onneksi kanssayöpyjät on ollu mukavaa ja lepposta seuraa. 

Tää Chiang Maissa oleminen on sitte keskittyny pitkälti paikalliseen sairaalaelämään tutustumiseen. Ensimmäinen maanantai kun koitti niin Ansku lähti käymään lääkärissä. Siargaolla vääntynyt käsi oli edelleen kipeä. Tohtori patisti neitin kuviin, ja pieni murtumahan sieltä löytyi. Kipsi käteen, ja kahen viikon päästä kontrolli.

Maanantai-iltana alkoi Iidaa sattumaan ylävatsaan oikealle puolelle. Samanlaisia kipukohtauksia oli ollut kaksi aiemminkin, molemmat Siargaolla. Kun kohtauksista kipeämpi oli päällä, oli sunnuntai ja lääkäriin ei päässyt. Siargaolla ei parane alkaa sunnuntaisin sairastamaan, jos meinaa sillä tavalla voida huonosti että lääkärin apua tarvitsis. Kohtaukset meni aina 2-5 tunnin sisällä ohi, niin nyt maanantai-iltanakin. Tiistaina kuitenkin Iida lähti varmuuden vuoksi käymään lääkärillä. Ansku lähti samalla hakemaan lääkkeitä, jotka oli unohtunu edellisenä päivänä sairaalan apteekkiin. Iida vielä pohti, että tuntuu turhalta mennä lääkäriin ku ei enää oo kipuja missään, mutta käydään nyt varmuuden vuoksi näyttyäytymässä.  Ultralla kun vatsanseutu tarkastettiin niin löytyi tulehtunut sappirakko ja  muutama kivulias sappikivi. Samalla kun lääkäri kertoi tuloksista, hän aavisteli että edessä saattaa olla leikkaus. Lääkäri halusi kuitenkin otattaa vielä magneettikuvat, joista näkyisi paremmin sapen tilanne. Kyllähän se sapetti, kun pariinkiin otteeseen lähettiin viemään magneettikuviin, mutta kone ei toiminut.

Seuraavana aamuna lähtikin asiat etenemään hyvinkin nopeasti. Kirurgi tuli kertomaan Iidalle, että leikkaus olisi parin tunnin päästä. Kuvaukset jäi ottamatta, koska sappi piti joka tapauksessa poistaa. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja kesti vaan pari tuntia. Leikkaus suju hyvin ja kivet kolisee nyt purkissa pöydällä. Iida on nyt yhtä sisäelintä köyhempi ja nuo lempeät ja levolliset kasvot kertovat, että sappi ei kiehu enää. 

Lähtö leikkaukseen meinas vähä jännittää :)

Iida (niin kuin me muutkin) on reissun aikana  haaveillut omasta tilasta ja ajasta ja nyt sitä annettiin oikein isolla kädellä. VIP- huoneessa 11 kerroksessa, jossa parvekkeelta avautuu näkymät vuorille. Iida nukkui neljä yötä moottoroidulla ja pehmeällä sängyllä joka keräsi kateellisia katseita niiltä, joilla oli dormeissa kivikovat patjat. VIP- huoneesta löytyi myös oma keittiö ja muhkea sohva, joten vieraatkin viihtyivät oikein hyvin.  Kyllä näissä puitteissa mielellään toipuu. 

Onneksi otettiin kunnon matkavakuutukset ennen reissuun lähtöä, koska ilman niitä oltais aikamoisissa taloudellisissa ongelmissa. Vakuutusyhtiöstä soitti myös suomalainen lääkäri, jonka kanssa Iida pysty keskustella suomeksi ennen ja jälkeen toimenpiteen.

Tulimme tänne Filippiineiltä, missä ei ollu mitään ostettavaa. Vastassamme oli Chiang Mai, joka on shoppailijoiden paratiisi, kaikkine pienine käsityöläispuoteineen ja yömarkkinoineen. 

Tää koju sai naiset sekasi!

Täällä on päiväbudjetti ylitetty moninkertaisesti ja monena päivänä. Reppureissaajan kukkaro ei kiitä! 

Filippiineillä myös tottu siihen, ettei ravintolasta saa koskaan sitä mitä halus, eikä hedemiäkään ollut juurikaan tarjolla. Täällä turistia hellitään. Ravintoloissa kaikkea on saatavilla ja ruoat on törkeen hyviä. Hedelmiäkin on joka kulmassa kaikkia eri laatuja. 

Snäkärillä.

Tänne tullessa törmäsimme myös Suomen kesään, päivät on lämpimiä, mutta  aamut ja yöt on viileitä, hupparikaupoille on saanut lähteä.  Ilmasto ei ole trooppisen kostea, vaan ihanan lempeä.  

Skoottereita ja lavatakseja. Nuo lavataksit on käteviä ja halpoja. Meet tien reunaan, heilautat kättä ja kerrot kuskille mihin oot menossa. Jos kuskin suunta on vähäkään sinne päin, niin kyytiin vaan ja pääset halvalla ja nopeaa minne haluat.

Polkupyörät vuokrasimme...

... ja hukassahan sitä oltiin! 

Ei vuokrattu toista kertaa. Tuntu oman pienen henkikultansa liialliselta riskeeraamiselta ku näillä paineli autojen seassa pitkin isoja teitä.

Sofia ja Iida kävi vähä suurempaan temppeliin tutustumassa.

Kengät pois ja sisälle!

Näköalaa ei voinut moittia.

Sinne samaan kasaan lähti terveiset Suomestakin.

Munkki posettaa!

Iltaruokoukset menossa!

Täällä Chiang Maissa on tosi monissa paikoissa kieletty tupakointi ja alkoholin juominen. Näihin kyltteihin törmää tuon tuosta.

Semmostapa tänne Thaikkuihin. Ollaan kuulolla! :)