Salamat og Bye Bye!!

Kaks kuukautta Filippiineillä alkaa olemaan takanapäin. Tänään matkataan kohti Thaimaata (neljä lentoa, vajaa 30 tuntia kaikkineen). Filippiinit oli kaikille meille tuntematon paikka ennen tänne tuloa, mutta jokainen haluaisi  varmasti tulla joskus uudelleen. Mitä Filippiineistä jäi mieleen...

IHMISET!

Missään en oo aiemmin törmänny näin avoimiiin, helposti lähestyttäviin ja iloisiin ihmisiin. Välillä avoimuus yllätti totaalisesti. Paikalliset eivät selvästi tunne tiettyjä normeja mitä meille perus kohteliaisuussäännöissä opetetaan. Esimerksiksi se, että naisilta ei saa kysyä ikää eikä painoa. Yleisimmät kysymykset täkäläisiltä on ollut: Kuinka paljon painat? Kuinka vanha oot? Ootko vielä sinkku? Ja jos vastaat viimesimpään kyllä (minkä luonollisesti meiltä on vastaukseksi saanut), tulee vastaukseksi epäuskoista nauramista ja ihmettelemistä. Siis 26- vuotias ja vielä sinkku? Miks ihmeessä? Ehkä sää et tykkää pojista? Ja kun kerrot tykkääväsi nimenomaan pojista, jatkuu tämä ihmettely ja naureskelu. Surffiopettajan kans merellä olessa kun häntä neuvojen antamista enemmän kiinnostaa paljonko oppilaalta löytyy elopainoa, ei voi kun hämmästyneenä miettiä että mitä ihmettä?! Alussa näistä ihmettelyistä, kysymyksistä ja naureskeluista saattoi hämmentyä, tuntea olonsa kiusaantuneeksi, mutta kun siihen tottui se ei haitannut enää lainkaan. Ja kun paikallisia oppii tuntemaan, ymmärtää että kaikki nämä ovat puhtaasti hyväntahtoista kiinnostusta muukalaisia kohtaan. Filippiiniläiset on tietyllä tapaa aika luonnonlapsia. Täkäläisiä ihmisiä täältä tulee kyllä kova ikävä! Ennenkaikkea ihmiset täällä on tosi välittömiä. Kaduilla ku kävelee ni paikalliset hymyilee, tervehtii, kyselee kuulumisia ja  toivottelee hyvää uutta vuotta yms. Suomessa ei valitettavasti ihan vastaavanlaista kohtelua saa tuntemattomilta, mutta jospa sita yrittäis tuoda mukanaan edes vähän. Täälläpäin ihmiset on myös tosi auttavaisia, ihan mitä tahansa meet kysymään niin apua loytyy varmasti. Ilokseen saa huomata, että tuo hyväntuulisuus tarttuu. Sitä välillä oikein havahtuu itsekin ku ajelee hymy korvissa tuolla pitkin viidakkoa. Harvoinpa täällä tarvii huonolla fiiliksellä olla, näissä olosuhteissa ja tällaisten ihmisten ympäröimänä on helppoa tuntea itsensä onnelliseksi ja nauttia elämästä. Vaikka ihmiset on pääsääntöisesti tosi ystävällisiä ja iloisia, olis näillä pilippiiniläisillä kovasti petrattavaa asiakaspalveussa. Se on ollu useammin ku kerran suorastaan ala-arvoista. Mistä sitten johtuu, sitä ei osata sanoa.

Filippiiniläisiltä ei puutu heittäytymiskykyä.

ALKUKANTAISUUS

vai mikä tää sana on.. Turistit ei oo vielä kovin paljon tätä maata vallottaneet. Tai ei ainakaan näitä paikkoja missä me ollaan oleskeltu. Toki joka paikasta länkkäreitä löytyy, mutta ei vielä joka kulman takaa. Me ollaan aika hyvin viihdytty sellaisissa paikoissa, missä ei oo näitä suurimpia turistiryntäyksiä vielä näkynyt. Paikallisilla ei ole selvästikkään tullut vielä minkäänlaista kyllästymistä valkoihosiin (muutamien vuosien päästä tilanne voi toki olla toinen), on huvittavaa miten aika ajoin paikalliset haluaa meidät samaan kuvaan niitten kans. Tänne Siargaolle on vasta viimeaikoina tullut sementtitiet, ja sekä täällä että Boholilla jos sattu eksymään pääteiltä vähän sivummalle, oli vastassa aina melkosen kuoppasta kärrypolkua. Täällä Siargaolla on huhun mukaan yks ainut traktori, sitä kukaan meistä ei oo nähny. Mutta carabaolla eli vesipuhvelilla on täällä iso rooli. Sillä kynnetään peltoja, vedetään kuormia, ratsastetaan... Ja nämä suuret mutta lempeän näköiset elukat laiduntaa tuolla teiden varsilla köyteen sidottuna sulassa sovussa sikojen ja vuohien kanssa.

Katunäkymää Pilarista

Kutsuva sisäänkäynti.

Salvacionin pieni kalastajakylä.

EPÄSIISTEYS,

 epähygieenisyys ja köyhyys löi alussa aika pahasti kasvoille. Kaikkialla oli roskia, paikat oli epäsiistejä, köyhiä  ihmisiä nukkui  kadulla ja kerjäsi rahaa.. Jotenki se tuntu alussa tosi pahalle. Mutta niin sitä siihenkin tottu. Enää ei niin tää alhaisen hygienian taso yms tunnu missään. Toki meillä on ollut tähän mennessä erittäin siistejä ja mukavia majapaikkoja, mikä on luonnollisesti helpottanu tilannetta. Köyhyyden ja kurjuuden näkemiseen ei sen sijaan varmaan totu koskaan, mutta onneksi alkujärkytys siitäkin on laimentunut. Ja tuntuu että maaseudulla köyhät ihmiset voi paljon paremmin kuin suurissa kaupungeissa. Täällä ei slummialueita näy, vaan ihmiset on riisipelloilla hankkimassa itselleen elantoa. Suuremmat kaupungit on karseita paikkoja, niissä ei välttämättömiä käyntejä enempää mielellään oleile.

Paikallisten tyypillinen tapa hankkia elantoa. Pieniä kioskeja on kaikkialla ja niistä jokaisesta saa samoja asioita kuten sipsejä ja muuta pikkunaposteltavaa. 

VEHREYS

Jo Boholilla me oltiin vaikuttuneita sen paikan vihreydestä ja vehreydestä. Se tuntu ihanalta mustasta ja varsin vehreättömästä marraskuisesta Suomesta lähdön jälkeen. Mutta kun me tultiin Siargaolle,  oltiin ihan myytyjä. Täällä oli kaikista vihreintä mitä ollaan koskaan missään nähty. Palmuja on varmasti miljoonia. Ja kaikki tiet menee ihanien vihreiden peltojen ja metsien keskellä. Semmonen viidakkomainen tuntu koko paikassa. Vaikka tää on tullut tietoisuuten nimenomaan surffareiden paikkana, niin kyllä täällä viihtyy vaikkei surffaamassa ookkaan käynyt kuin se yhden ainoan kerran.

Kuvia skootteriajeluilta. Riisipeltoja, palmumetsää ja viidakkoa..

LUOVUUS

Sitähän se on, kun mistään ei täällä tehdä ongelmaa. Jos tarvii kuskata kolmen metrin mittasia raskaita metallipalkkeja paikasta a paikkaan b, ei siihen mitään peräkärryjä tarvita. Kärryäkö ei oo niin mopolla pääsee. Täällä on mitä uskomattomimpia virityksiä näkynyt mopojen ja pyörien, välillä autojenkin päällä. Suomessa sakot napsahtais samantien. Ei voi kun taas hämmästellä, vaan niin ne tavarat liikkuu tarvittaville paikoille  vaikkei näin länsimaalaisena välttämättä hoksais etukäteen, että miten pienillä välineillä suuriakin tavaroita ja määria saa liikuteltua. Yleensä ottaen asia kuin asia. Kaikkia kun ei ole saatavilla, niin soveltamisen kyky on ihailtava.

Paikallinen menopeli. Ei oo yhtään kuvaa täyslastista, mutta enimmillään jopa kaheksan tyyppiä mahtu kyytiin.

Pyykkiä kuivataan siellä missä paistaa

ELÄIMET

Täällä niitä riittää. Kukkoja on joka talon pihassa, jos niitä ei näe niin kuulee kyllä. Joka yö ja jokaikinen aamu ne on pitäny meteliä. Välilla ihan riesaksi asti. Kulkukoiria täälla on myös joka paikassa, kaduilla, resorteissa ja ravintoloissa. Ne on muuten ihan jees, mutta ei jaksais joka päivä niitä hätistellä pois ku ne tulee kerjäämään ruokaa ku oot syomässä. Soffin iloksi täällä on myös paljon koiranpentuja, niitä on saatu ihastella monessa paikassa. Pienempiä "elukoita" riittää myös. Illalla täytyy suojautua hyttysilta, niita täällä on paljon. Valitettavasti hyttysmyrkky ei karkota torakoita. Hyttysten kans viela pärjää, mutta torakat on kylla ihan oma lukunsa.  Edellisessä resortissa kun yövyttiin, niin lähes joka ilta meillä oli kämpässä torakkajahti ennen ku alettiin nukkumaan. Onneksi niitä ei kuitenkaan ihan jokapaikassa ole.

Vesipuhveli tien poskessa.

Kukon elinpiiri.

RAHA

Asioilla tuppaa olemaan myös se toinenki puoli. Vaikka Filippiineissä on paljon hyvää, löytyy myös niitä epämukavia asioita. Täällä saa olla jatkuvasti skarppina, ettei joudu kusetetuksi. Vanhaa rahaa on tyrkytetty monessa paikassa ja jostain ihmeen syystä Hennalle sattu aina ne vanhentuneet setelit, alkuun se niitä ottikin vastaan. Mutta myöhemmin ku selvis että niitä yritetään antaa ihan pokkana jokapaikassa vaihtorahojen yhteydessä, niin osattiin kieltäytyä niistä. Toinen juttu mikä jaksaa aina ihmetyttää, on se että täällä ei oo missään paikassa koskaan vaihtorahaa. Olit sitte syömässä tai "isommassa" marketissa ostoksilla, ni tasaraha on melkein aina kaivettava, jos meinaa saada ostokset maksettua. Automaatista saa yleensä vaan 1000 peson (n. 20 euroa) seteleitä ja sillä on lähes mahdotonta maksaa missään.  Meille se on pikkuraha, mutta näille paikallisille se on monen päivän palkka. Rahalla saa ja puhvelilla pääsee.. Korruptio jyllää ja jos oot rikas niin saat maksettua itsesi vapaaks tilanteesta ku tilanteesta. Onneks meijän ei oo vielä tarvinnu viranomaisten kanssa alkaa tekee kyseenalaisia kauppoja..

RAVINTOLATILAUKSET

Kaikki ei mee niinku elokuvissa. Lähes päivittäin tulee ongelmatilanteita ruokaa tilattaessa. Se on opittu, että halutessaan saman annoksen kuin edellinen, ei kannata sanoa ´same to me, please´ tai saatat jäädä ilman ruokaa. Lähes joka kerta kun tarjoilija ei varmista tilausta, pieleen menee. Tulee väärä ruoka, juoma tai ei mitään. Ansku halus eilen tilata itselleen limemehun sillä hetki sitten tilattu kahvi oli niin karvaan makuista, että jäi juomatta. Tarjoilijalle tilaukseen calamansia ja hetken kuluttua pöytään tarjoiltiin pieni lautasellinen limen puolikkaita.  Oltiin niin huvittuneita. Ei tarjoilija osannu varmistaa että mehuako vai mitä. Kaikki pitää tajuta selventää ite moneen kertaan. Niistä limeistä ei kuitenkaan velotettu. Löytyy silti ilahduttavaa joustoakin. Eräänä aamuna Iida tilas hedelmälautasen ja vastaus oli ´sorry we have only mango and banana´. Siihen sitten rohkeesti kysymys että voisko sitten saada pari paahtoleipää kylkeen ja onnistuhan se.

Loppuun muutamia kuvia viime päivien touhuista:

Pilarin läheltä löytyi mieletön `pooli`. Laskuveden aikaan aivan ihanteellinen paikka pulahtaa kirkasvetiseen altaaseen.

Henna, Ansku ja Soffi uhmaa aaltoja taka-alalla.

Taukoa istumisesta. Minne ne kädet laitetaan?

Löydettiin ihana Italialainen kahvila.

Jätskihetki kylillä.

Somehetki Kokai-resortissamme.

Edullisin ja ekologisin tapa saada vesipullot täyteen.

Venyttelytuokio.

Chiang Mai kutsuu ja mehän mennään. Seuraavat kuulumiset tulee Pohjois-Thaimaan vuoristomaisemista...

Sadepäivän ilo = blogin päivitys

Kuten joulutonttupostauksesta käy ilmi, olemme siis Siargaolla jo toista viikkoa. Taifuunit eivät tällä kertaa suunnitelmia muuttaneet, ja olishan Momobiitsillä viihtynyt vielä vaikka toisenkin kuukauden. Meidän piti kuitenkin lähteä alta pois, kun seuraavina päivinä resorttiin oli tulossa 14 suomalaista joulun viettoon. Viimeisenä iltana annettiin Michaelille ja hänen perheelleen muistoksi videoita ja kuvia yhteisistä hetkistämme. Illassa oli lähdön tunnelmaa ja fiilis oli haikea. Isäntämme oli niin surullinen lähdöstämme, ettei pystynyt juuri keskustella kanssamme. Sovimme kuitenkin, että lähdemme seuraavana päivänä hyvissä ajoin satamaan. Aamulla kun lähdön hetki koitti, Michaelia ei näkynyt eikä kuulunut. Henna kävi ujosti koputtelemassa ovelle ja hetken kuluttua sieltä kömpi unisen näköinen sankari. Kun matkaan vihdoin päästiin, aikataulu oli jo hyvin tiukka. Kerettiin kuin kerettiinkin satamaan ja Michael kävi ostamassa meille liput Cebuun ja saimmekin juosta suoraan laivaan. Kovin pitkiä jäähyväisiä ei siis keretty jättämään, mutta se oli ehkä helpompi kaikille. Päässä kaikuivat sanat `see you soon!`

Momobiitsin koko porukka! :)

Taivaanranta tarjosi parastaan viimeisenä iltana Momolla.

Tässä kuva taannoiselta kirkkoreissulta.

SIARGAO

Lentomatka Cebusta Siargaolle kesti vain vajaan tunnin mutta oli sitäkin mielenkiintoisempi = jännittävämpi. Tehdessämme lähtöselvitystä ei riittänyt, että rinkat nostettiin vaa´alle, vaan jouduimme vuoron perään tarkistuttamaan myös omat elopainomme, jotka virkailija kirjasi ylös. Kone oli naurettavan pieni potkurikone, jossa matkustajia oli vain neljä yhdellä rivillä ja Hennalla tais pää kolista kattoon ku asteli käytävällä.. Pienessä koneessa kaikki tuntuu voimakkaammalta, niin äänet kuin liikkeetkin. Lentosää oli onneksemme hyvä ja näkyvyys erinomainen. Laskeutuminen todella pienelle kentälle oli jännittävä. Keskelle viidakkoa kyhätty kiitorata ei ollut turhan pitkä ja kenttä muutenkin hyvin pieni. Rinkatkin nostettiin koneesta terminaalin eteen maahan, josta jokainen noukki omansa.

Otettiin kentältä kyyti Villa Solariaan, jonne oltiin suunniteltu menevämme yöksi. Siellä majailivat Iidan veli Miika ja sen kaveri Allu. Siargao teki heti vaikutuksen vehreydellään. Joka puolella on niin vihreetä ja rehevää, että ei voinu ku ihastella. Täällä on myös eniten palmuja mitä ikinä ja missään kukaan meistä on nähny. Matkalla jouduttiin pysähtymään pariinkin otteeseen ja täyttämään maailman turhimman oloisia lappuja koskien täällä oloa. Monta kohtaa jäi täyttämättä kun ´virkailija´ halusi jo ottaa selffien meidän kanssa. Ei siis niin kovin virallisia nuo laput.. Majoituimme ruotsalaisten miesten omistamassa resortissa ja saimme sieltä oman bungalowin hyvään hintaan 12 yöksi.

Bungalovimme viidakon keskellä. Villa Solaria oli kyllä pihapiiriltään erittäin vehreä. Siinä on puutarhurilla ollu duunia...

SURFFAUS

Siargao on kuuluisa surffauspaikoistaan ja olisi ollut väärin jättää käyttämättä tilaisuus kokeilla aaltoja. Eräänä aamuna sitten Ansku, Henna ja Iida ottivat jokainen oman opettajan pariksi tunniksi. Jännitti etukäteen todella paljon, että päästäiskö edes laudalla seisomaan tai heitteliskö meri mielettömään myllerrykseen kaatuessa. Meillä kävi kuitenkin hyvin. Aallot oli suotuisia ja niitä riitti. Päästiin melkein heti jaloilleen ja saatiin tuntumaa surffauksesta. Opettajat oli kyllä ehdottoman oleellisia, sillä he valitsivat meille parhaat aallot ja työnsivät vauhtiin. Ilman heitä ois tuskin saanu mitään otetta koko lajista ja meille jäi ehkä liiankin helppo vaikutelma surffauksesta. Ansku innostui todella kovasti ja meinaa kokeilla vielä uudestaankin, viimeistään Balilla.

Ensin harjotellaan rannalla.

Sitten siirrytään veteen.

Ja aallolla ollaan! 

Surffaus kuuluu lähes jokaisen päivän ohjelmaan. Monesti istuskellaan Cloud 9 surffimestoilla seuraten toisten taiturointia aalloilla. Helpon näköistä kun sen osaa. Ja surffareita tosiaan, niitä tällä saarella riittää. Tämän harrastuslajin edustajistoon törmää kaikkialla ja koko ajan. :)

Välillä surffareita käydään vaan vilkaisemassa...

...ja välillä ollaan katsomossa vähän pidemmän kaavan kautta.

Joulupäivän täysikuu nousemassa surffareiden ylle.

Meillä oli alun perin ajatus olla täällä vain jouluun asti ja sen jälkeen lähteä vielä Palawanille ennen Thaimaahan menoa mutta lentohintoja pällistellessämme tulimme siihen päätökseen, että kolme sataa yhdeltä on ihan liikaa parin tunnin lentomatkasta. Päätimme jäädä tänne, vaikka sääennusteet eivät vaikuttaneet kovin hemaisevilta. Vuokrattiinpa sitten skootterit pariksi viikoksi, että liikkuminen saarella helpottuis ja saatais lisää vapauden tunnetta. Voidaan käydä syömässä vähän kauempana tai lähteä vaan vaikka ilta-ajelulle. Rahaa joutuu myös käydä nostamassa puolen tunnin mopomatkan päässä Dapassa.

Tien päällä...

Tämä kuorma-auto on vähemmällä käytöllä ollut viime aikoina.

Pysäkillä Pilarissa.

SUOMALAISIA SIARGAOLLA

Kerran rahanhakureissulla törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan, joiden blogia olimme ennen tänne tuloa lukeneet (http://www.vesipuhvelipaivakirjat.com/#!Oo-Tannenbaum/cu6k/567f50600cf2c2b779926998). He ovat juuri aloittaneet täällä resortin rakennusprojektin ja meitä suunnattomasti kiinnosti tietää lisää. Toissapäivänä tapasimme yllättäen heidät uudestaan ja lähdimme käymään ´raksalla´. Paikka oli meren rannalla vähän rauhallisemmalla biitsillä, missä itse olemme. Tontti oli todella kaunis ja pohjapiirrustukset nähtyämme ja suunnitelmia kuullessamme vakuutuimme heidän ideastaan. Vierailu oli todella mukava ja miten kivaa oli keskustella suomeksi! Oli ihanaa kuulla toisten inspiroivaa tarinaa ja rohkeutta toteuttaa ensin hullulta vaikuttanutta haavetta. Lee ja Kaisa olivat erittäin ihanan oloinen pariskunta. Ei tarvi miettiä missä yöpyisi, jos tänne joskus tulevaisuudessa palaisi.

Suomalaisparin tulevan resortin ihana biitsi.

JOULU

Joulu oli tietysti erilainen... Erikoinen, outo ja rauhallinen. Sofialle ja Hennalle tämä oli ensimmäinen joulu pois kotoa ja perinteistä. Iida ja Ansku ovat tainneet ennenkin Aasian auringon alla joulua viettää. Osalla joulunaika tais sujua kivuttomammasti kuin toisilla. Mutta kaikilla taisi jossakin kohtaa päivää silmäkulmaan kyynelkin hiipiä. Olihan se haikiaa! Mutta osaapahan ensi jouluna arvostaa entistä enemmän kunnon perinteistä kotimaan joulua.  Suuri kiitos kaikista terveisistä ja korteista mitä oltiin matkaan saatu. Ja kuvista ja videoista. Meillä on kyllä ihania ihmisiä siellä Suomessa! <3

Aattoillan ruokailu lempiravintolassa, josta saa parasta BBQ-ruokaa edulliseen hintaan.

Eilen aamulla kuuden aikaan herättiin siihen, että sänky ja koko bungalowi tärisi. Aika nopeesti tehtiin johtopäätös, että kyseessä on maanjäristys. Ei kovinkaan voimakas ja kestikin alle puoli minuuttia mutta olihan se häijy tunne. Ollaan totta vie niin luonnon armoilla täällä. Vaihdettiin eilen majapaikkaa lähemmäs parempaa biitsiä General Lunan kylään ja ollaan täällä vielä 8 yötä. Tänään sataa vettä ja hengaillaan vaan ravintolassamme wifin äärellä. Piti ihan hakea pitkähiasta päälle. Täällä kuulemma sataa joulukuussa todella paljon ja ollaan monesta suusta kuultu, että ollaan onnekkaita kun on ollu niin kauniit kelit.

Ansku, Iida ja Sofia viettivät eilen biitsillä aurinkoista päivää ja Ansku ajatteli siinä ajan kuluksi treenailla käsilläseisontaa. Kuinkas kävikään, laskeutuminen takaisin hiekalle ei mennytkään ihan putkeen. Vasen ranne venähti erittäin kipeästi. Hotellin pitäjän naisystävä soitti paikalle täkäläisen kansanparantajan joka suoritti kädelle jotain hierontaa muistuttavia toimenpiteitä. Hoito oli erittäin mielenkiintoisen näköistä. Mies aikoo huomenna tulla hoitamaan kättä uudelleen. Täällä ihmiset uskovat luontoon ja kansanparantajiin paljon enemmän kuin täkäläiseen lääkäriin ja lääketieteeseen.

Aamupalaa merinäköalalla.

Tässä kirjoitellessa koitetaan samalla tilata itsellemme lounasta. Ei oo niin helppoa kuin äkkiseltään kuvitella vois. Menet ravintolaan ja saat menun. Siinä sitte pohdit että mitä tänään syötäisiin... Tilaat jotain, mutta kyseistä ruokaa ei ole juuri tänään tarjolla, tai juuri tästä paikasta vaikka se menusta löytyykin. Tilaat seuraavaa, tarjolla ei ole sitäkään. Jos jotain on oppinut, niin sen että vaikka ravintolaan mennessä sinulla olisi tarkka visio mitä haluaisit syödä, pitää sinun kyetä muuttamaan suunnitelmiasi lennossa. Arjen pieniä ongelmia. Hehe :D Mutta on tässä asiassa paljon positiivistakin. Elintarvikkeita ei selvästi turhia varastossa säilötä. Sheikkejä tilatessa ei välttämättä saa juuri tietynlaista, jos kyseinen hedelmä ei ole sesongissa. Ei yhtään huonompi ajattelutapa.

Hauskaa vuodenvaihdetta ja tapahtumarikasta vuotta 2016!

Palaamme asiaan uuden vuoden puolella! :)