Still alive!

Meillä on ollu vähä tätä päivitystaukoa ni tulloo sen verta kuvaa ja tekstiä, että peskää varulta hampaanne! Ties vaikka nukahatta kesken kaiken. Jos uni yllättää, niin ei ainakaan hammaspeikot.

SKOOTTERIAJELU

Lahikylalla mopoparkissa. Tuolta torilta haetaan aina ruoka-aineet yms..

Aateltiin yks päivä että olispa mukava vuokrata skootterit ja lähtä vähä omatoimisesti kattelemaan miltä tää Boholin saari oikeen näyttää. Ei keretty ku asiaa ihan muutaman lauseen verran ääneen miettimään, niin Michael oli meille jo soittanu ja tilannu skootterit sille iltaa, suoraan etuovelle. Käytiin illalla vähä testaileen että miten niillä mopoilla ajeltiinkaan, ja aamulla noustiin jo ennen aurinkoa ja lähettiin liikenteeseen. Kakstoista tuntia me tien päällä viihyttiin ja maisemia ihailtiin. Olihan se mielenkiintosta tää filippiinojen liikennekäyttäytyminen. Onneksi täällä on sentään oikeanpuoleinen liikenne, niin kaistoihin ei tarvinnu kummemmin keskittyä, kuhan pysy muusta kaaoksesta perillä.

Pari onnellisesti outoa! (terkkuja Nannulle! :) )

PYYKKIPAIVA

Oltiin oltu jo pari kolme viikkoa reissussa ku huomattiin että rinkan pohjalla ei oo enää yht ainokaista puhasta vaatetta. Siitä sitte inspiroiduttiin pyykkäyshommiin. Koko päivähän siinä meni. Paikallista manuaalipuoliautomaattierikoistapyykinpesukonetta käyttäessä päivä suju vikkelään. Kuivaustilan käydessä vähiin, ripustettiin ikkunakaltereista toiseen paalinarua, ja kuljeskeltiin pari päivää pyykkinarujen ali. Ulkona kun sato joka päivä, oli ilmankosteuskin omaa luokkaansa. EI ihan pikkuhetkessä pyykit kuivanu. :)

JOULUTUNNELMAA

Isäntämme on täällä innokkaasti jo joulua värkänny. Pihanpalmuun on saatu värikkäät jouluvalot ja meidän huoneistoonkin pieni ja viihdyttävä moottorilla toimiva kuusentynkä. Harmi ku sitä ei livenä pysty viiden sekunnin valotusajalla kattelemaan :D

SAIRASTELUA

Ansku on päässy tutustumaan paikalliseen sairaalamaailmaan. Jossain tuolla auringonoton tuiskeessa tuli pintaruhje jalkaan, joka sitte päätti tulehtua. "Lääkärille mars!", komensi talon rouva, ja Anskuhan lähti, ja tuli antibioottipussin kans takasin. Kun määrätty lääke viikon päästä oli popsittu, alko jalkaki jo näyttämään paremmalta. Tän talonväen huolenpito on kyllä ollu aivan uskomatonta! Täällä on yks jos toinenki vähä flunssaa potenu, ja Ansku jalkaansa. Aina tulee hoitoa ja parantavia rohtoja semmosella tahilla, että tervehtyy nopsaan. Mereen nää luottaa erittäin paljo. Kun on flunssa -> aamulla merelle hengittään meri-ilmaa. Kun on tulehtunut haava jalassa -> aamulla merelle liottelemaan jalkaa parantavaan meriveteen. Ja uskomatonta kyllä, mutta se auttaa! Haavat paranee ja flunssat helpottaa (antibiooteilla ja muilla rohdoilla voi toki olla myös oma vaikutuksensa...)

Laakaria ootellessa.

Iida kaktus kurkussa.

SUNNUNTAI AAMU

Yks sunnuntaiaamu kun kello löi viis, herättiin talonväen kanssa sunnuntaiaamun messuun. Filippiiniläisethän on suurin osa katolisia, ni meno oli myös sen mukasta. Hankala mennä sanomaan kuin paljo kirkonemenoissa oli paikallista maustetta, koskaan aiemmin ei nimittäin oo katolisten kirkossa tullu käytyä. Meno oli kuitenkin rento ja rempseä. Pappi nauratti kirkkovieraita omilla vitseillään ja koirat hengaili ilman suurempaa huomiota pitkin kirkon käytäviä. RIstinmerkkejä tehtiin tiuhaan tahtiin, ja rukoilemaan piti polvistua tuon tuosta. Aivan ei meinattu tahissa pysyä, etenkään kun messu toimitettiin paikallisten kielellä. Niimpä polvisteltiin aina sillon kun muutkin, ja jätettiin suosiolla ristinmerkit tekemättä. Kirkossa laulettavat laulut oli keveähkön tyyppisiä, ei mitenkään verrattavissa meillä päin laulettaviin virsiin. Musikki tuli nauhalta ja kirkkokansa lauloi sen mukana. Mielenkiintonen kokemus kaikenkaikkiaan!

Michael kävi meille kirkonmenojen jälkeen esittelemässä paikallista satamaa. 

ALTAAN SIUNAAMISTILAISUUS

Pappi ja assistentti tarkeiden asioiden aarella.

UIma-allas on tähän hotelliin tullut vasta hetki sitten. Vesi saatiin siihen kun täällä ensimmäistä viikkoa oleskeltiin. Paikallisiin tapoihin kuuluu, että pappi käy siunaamassa pihapiirin ja uima-altaan yms. Pihapiiri tässä on jo viime syksynä siunattu, mutta uima-allasta ei sillon vielä ollut. Pappi oli tilattu paikalle, ja voi sitä touhun määrää mikä sisältyi viikkoon ennen papin tuloa. Tilaisuus oli selvästi talonväellemme tärkeä. Monet arkipäivän askareetkin meinasivat unohtua, papin tuloa kun niin kovasti ootettiin ja mietittiin. Eräänä tiistaina kello 11 aamulla, pappi sitten saapui tällekkin pihalle. Tilaisuuteen oli panostettu erityisen paljon. Meille kaikille Michael kävi kaupungista ostamassa rukousnauhat. Pöytä oli koreana kaikenlaisista herkuista. Paikalle hankittiin myös karaokelaitteet, filippiiniläiset ovat erittäin innokasta karaokekansaa. Pappi assistentteineen viipyi paikalla vain tunnin, ehkä puolitoista, mutta juhlat kuitenkin jatkuivat niin myöhään kunnes oli aika painua yöunille.

ILTAKAVELY

Banaanit oottelee pintaväriä (ihan niinkö me kaikki muutkin)

Roskien polttoa. Toisinaan täällä on ilma täynnä sakeaa savua. Täkäläiset tykkäävät poltella roskiaan kun aurinko alkaa laskemaan.

...siitä huolimatta täältä löytyy myös kaatopaikka.

Kotikadun koulu. Taalla kaikki koulut on ihan samannakosia. 

VIRGIN ISLAND

Ihastuttava isäntäpariskuntamme Michael ja Angelica.

Yks aamu lähettiin kattelemaan tuota niin suosittua lähisaarta, Virgin Islandia. Sieltä löyty valkosta hiekkaa silmänkantamattomiin.  Matkaa taitettiin paikallisella venekulkupelillä, jonka moottori piti niin suurta ääntä että huutaa piti jos vieruskaverin kanssa aiko jotain puhua!

Saari oli kaksiosainen. Ainakin toisen saaren omistaja on italialainen, ja kaiketi myös harras katolilainen. Saari oli täynnä patsaita raamatun kertomuksista.

Siitä jollekkin ideaa vessansisustukseen suoraan Virgin Islandilta!

Siinä syy, miksi useinmiten meren sijasta uiskennellaan mielummin uima-altaalla. Meri on välillä miinotettu merisiileillä, tahi niitten sukulaisilla.

Miksi kieltää osa, kuin voi kieltää kaikki?!

Hyppyjä rantahietikossa. Komiasti loikkivat ku pupuset konsanaan!

ALONA BEACH

Anskun kaveri Saana oli täällä viikon verran käymässä. Muutamia kertoja kävimmä Alonassa vähä vilikkaampaa elämänmenoa kattomassa, momobiitsi kun on totaalinen rauhan tyyssija!

Sofi taiteilee palmun paalla ilta-auringossa.

#HENNAN (ei HENANN) resort.

Matkalla Bbq- illalliselle. 

ISOLLA KIRKOLLA

Kirkkopuistoon oli tällä viikolla tullut jouluvalot. Siellä on jonkinsortin kisa menossa. Jokaisella  lähialueen resortilla on oma puu jonka ne on koristellut mieleisekseen. Resortteja löytynee paljon, nimittäin kirkkopuisto kylpi erittäin runsaassa jouluvalotykityksessä.

DANAON SEIKKALUPAIVA

Eräänä päivänä lähdettiin Danaoon, silmissämme ziplane. Mikä tuon kiikun nimi nyt ikinä suomeksi onkaan, on se sen näköstä touhua, että näin perusturvallisesta tunteesta nauttivalle ihmiselle se näyttää suorastaan sairaalloiselta riskinotolta. Pienesti koitettiin  innoikkaille vihjailla että täällä ei paljon EUn rakennusdirektiivit paina, mistä sitä tietää kuin tukevaa tekoa nuo kaikkinesa on... Kuitenkin aina näitä hulluja löytyy. Tällä kertaa (aiemminkin jotain toista vastaavaa on Anksu, Iida ja Sofia käyny koittamaan) Sofia ja Saana testasivat filippiiniläisten ziplainien rakenteet. Hyvin piti, ainaki tällä kertaa...

Matka Danaosta takaisin Momobiitsille olikin melkoinen jännitysnäytelmä. Se on täällä erikoista, että rehellinen iso autotie, valtaväylä, saatta yhtäkkiä muuttua totaaliseksi kinttupoluksi. Meillä oli maasturi alla niin kinttupolkuja päästiin kyllä etenemään. Mutta kun vastaan tuli pieni joen ylittävä silta, joka oli selvästi rakennettu vain kävelijöille, meinas yhdellä jos toisella olla melekosia sydämentykistyksiä, eikä vähiten kuskillamme. Kaasu pohjaan ja sillasta yli. Sinne jäi sillan päälle bambut pomppimaan, niitä kun ei millään lailla oltu kiinnitetty minnekkään. Sillan jälkeen pölähdettiin pieneen kylään, joka oli sen näkönen ettei siellä kukaan ollut ennen maasturia nähnyt, saatikka turisteja. Me oltiin keskellä ei mitään. Ympärillä oli pelkkää palmumetsää. Kuskimme, eli Michael tokaisi tässä vaiheessa että "Oh my God! We are lost!" Siltä meistä muista oli tuntunut kyllä jo pitemmän aikaa. Hukassa oltiin ja pahasti. Michael ilmotti että hän lähtee kysymään neuvoa. Meitä kehotettiin pysymään autossa ja auton ovet laitettiin lukkoon. Joku vanhempi herrasmies osas Maikille uuden reitin neuvoa, ja niin matka taas jatku. Aikamme ku oltiin niitä pieniä autolle tarkottamattomia polkuja pitkin ajeltu, tuli vastaan rehellinen iso ”asfalttitie”. Täälla päin tiet ei oo asfalttia nähnykkään. Taitaa olla pääasiassa sementin sorttista ainetta. Mutta kuitenkin, iso tie alla, siitä ei olo paljo onnellisemmaksi ois voinu muuttua. Erittäin mukava pikku seikkailu näin jälkeenpäin ajateltuna. Itse hetkessä se meinas aina välillä ottaa ja vähä jännittää...

JAAHYVAISET

Ajeltiin Tagbilaraniin oottelemaan Saanan laivan lähtöä Cebuun. Ja ku Saanalle oli hyvästit jätetty ja laiva lähti, me lähdettiin kotimomobiitsille suunnittelemaan tulevia siirtoja. Tiistaipäivälle varattiin lennot Siargaolle. Pikku saarelle valtameren viereen. Nyt tässä vähä meinaa taifuunit muutella suunnitelmia. Tai toistaseksi vaan yks taifuuni. Tullee sen verran liki, että laivaliikenne saattaa olla pysäkillä. Tarkottaa sitä ettei pääsät laivalla Cebuun, ja vaikka päästäiskin, ei lento välttämätta Siargaolle lähde. Noh, meillähan on aikaa katella ja ootella että miten tää luonto meijän suunnitelmia muuttaa. Seuraavat päivitykset tulevatkin sitten jo toivottavasti ihan eri paikasta. Mikä se on, sitä ei vielä osaa sanoa. Taifuunit määrittäköön reittimme! :D

MOMO BEACH

Yks aamu delfiiniparvi meni kotirannan ohi ja niita lahettiin veneella seuraamaan. Mutta olivat menneet jo menojaan. Veden vari jaksaa aina ihastuttaa. Taa kuva on kotibiitsista.  

Tuulisin taifuuniterveisin